En tiedä johtuuko stressistä vai mistä, mutta olen kokenut jonkin aikaa lievää kyllästymistä/ahdistumista bdsm-skeneen. Kinkyilyyn ylipäätänsä en ole onneksi kokenut kyllästymistä, mutta itse skeneen kyllä.
Minua ahdistaa skenen tietynlainen ilmapiiri, tietyt ihmiset ja tietty muottiin ahtaaminen. Ahdistaa se, että pitäisi olla tietynlainen subi, mieluiten sellainen, joka suostuu alistumaan 24/7.
Ahdistaa tietyt ihmiset skenessä. Trueihmiset, jotka toitottavat aina joka keskustelussa sitä yhtä totuutta. Tietyt masterit, jotka eivät vain meinaa uskoa, että ei, en valitettavasti ole kiinnostunut heistä ja ei, en valitettavasti ole kiinnostunut 24/7 suhteista tai kotikurisuhteista.
Ahdistaa bdsm-baarissa tietynlainen kilpailun tunne siitä, kenellä on isoimmat jäljet pepussa tai kuka uskaltaa tehdä hardcoreimpia asioita. Vaikka itsekin tykkään jäljistä ja tykkään kokeilla rajuakin asioita, mielestäni nämä eivät olet asioita, joista pitäisi millään tavalla kilpailla.
Miksi minua on aivan yhtäkkiä alkanut ahdistaa skene? Tässä tulee ehkä mielestäni suurin ero vaniljana olemiseen. Koen, että vaniljana ollessani minulla ei ollut ehkä niin suurta painetta ahtautua mihinkään tiettyyn muottiin. Koska vaniljoita on niin paljon, jolloin painetta olla tietynlainen ihminen ei välttämättä synny. Mutta koska kinkyjä on vähemmän, muodostuu helposti paine olla samanlainen kinky kuin muutkin. Varsinkin kun niitä tiettyja asioita toistetaan ja tuodaan esille niin paljon. Vaikka olen koko ajan yrittänyt olla oma itseni myös kinkynä, en voi mitään, että minulle tulee välillä väkisin mieleen, että minun muka pitäisi ahtautua tiettyyn muottiin. Ja tämä ei lopulta sovi minulle.
En tiedä pitäisikö minun pitää taukoa sekä bdsm-baarista ja kinkyskenestä ylipäätänsä. En kuitenkaan haluaisi, että menettäisin kiinnostukseni täysin asiaan, joka on antanut minulle niin paljon iloa ja nautintoa.
-Perhis
Minua ahdistaa skenen tietynlainen ilmapiiri, tietyt ihmiset ja tietty muottiin ahtaaminen. Ahdistaa se, että pitäisi olla tietynlainen subi, mieluiten sellainen, joka suostuu alistumaan 24/7.
Ahdistaa tietyt ihmiset skenessä. Trueihmiset, jotka toitottavat aina joka keskustelussa sitä yhtä totuutta. Tietyt masterit, jotka eivät vain meinaa uskoa, että ei, en valitettavasti ole kiinnostunut heistä ja ei, en valitettavasti ole kiinnostunut 24/7 suhteista tai kotikurisuhteista.
Ahdistaa bdsm-baarissa tietynlainen kilpailun tunne siitä, kenellä on isoimmat jäljet pepussa tai kuka uskaltaa tehdä hardcoreimpia asioita. Vaikka itsekin tykkään jäljistä ja tykkään kokeilla rajuakin asioita, mielestäni nämä eivät olet asioita, joista pitäisi millään tavalla kilpailla.
Miksi minua on aivan yhtäkkiä alkanut ahdistaa skene? Tässä tulee ehkä mielestäni suurin ero vaniljana olemiseen. Koen, että vaniljana ollessani minulla ei ollut ehkä niin suurta painetta ahtautua mihinkään tiettyyn muottiin. Koska vaniljoita on niin paljon, jolloin painetta olla tietynlainen ihminen ei välttämättä synny. Mutta koska kinkyjä on vähemmän, muodostuu helposti paine olla samanlainen kinky kuin muutkin. Varsinkin kun niitä tiettyja asioita toistetaan ja tuodaan esille niin paljon. Vaikka olen koko ajan yrittänyt olla oma itseni myös kinkynä, en voi mitään, että minulle tulee välillä väkisin mieleen, että minun muka pitäisi ahtautua tiettyyn muottiin. Ja tämä ei lopulta sovi minulle.
En tiedä pitäisikö minun pitää taukoa sekä bdsm-baarista ja kinkyskenestä ylipäätänsä. En kuitenkaan haluaisi, että menettäisin kiinnostukseni täysin asiaan, joka on antanut minulle niin paljon iloa ja nautintoa.
-Perhis
Hei Perhonen!
VastaaPoistaOlipa mukava lueskella ajatuksiasi skenestä. On selvää, että alun innostuksen jälkeen asiat myös jossain kohtaa normalisoituvat ja alkavat kyllästyttää. Kinkyt ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja joukkoon mahtuu monenlaista. Myös niitä ei niin miellyttäviä ihmisiä.
Onneksi kinkyskenestäkin löytyy paljon hyviä tyyppiä, ja nykyään oma ystäväpiirini koostuu 99% kinkyistä. Joiden kanssa voi olla luontevasti ilman, että edes puhutaan kinkyjä juttuja.
Myös baariin turtuu. Onneksi voi itse säännöstellä, miten paljon siellä viettää aikaa vai viettääkö. Olen alusta asti valinnut blogin omaksi ilmaisualustakseni monestakin syystä. Baarissa on hauska piipahtaa muutaman kerran viikossa lukemassa keskusteluja :). Niistä suuren osan voi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Aurinkoa kesääsi,
//blondi
http://molinay.blogspot.fi/
Tuttuja tunteita! Blondin tavoin suosittelen minäkin, ettei Baaria kannata ottaa koko totuutena Suomen skenestä tai edes sinne kirjoittavien ihmisten elämästä.
VastaaPoistaVälillä tekee ihan hyvää pitää vähän taukoa, jos alkaa tuntua siltä että foorumi ottaa enemmän kuin antaa. On meitä foorumin truukinkyjen lokeroihin sopimattomia muitakin, mutta meidät ehkä löytää varmemmin Baarin ulkopuolelta.
Toivottavasti ilo ja nautinto asian tiimoilta löytyy vielä uudestaan! Hauskaahan tämän touhun pitäisi pääasiassa olla, noin pohjimmiltaan. :)